laurapukkila

Studiossa vs. etänä äänitetty podcast – onko väliä?

Ryminällä saapunut etäelämän aika muutti maaliskuussa myös bonfireläisten arjen. Oma ensireaktioni oli “kääk”, sillä vaikka tiesin erilaisten tapaamisten järjestyvän hyvin myös etäyhteyksillä, vietän suuren osan työviikostani studiossa podcast-äänitysten parissa. Kuinka kummassa saadaan podcasteja purkkiin etätyösuositusta noudattaen?

Innovatiivinen tiimimme ja Google-haut pelasivat kuitenkin onneksi hyvin yhteen ja nopeasti ratkaisuksi löytyi Zencastr, eli ohjelma, joka on suunniteltu podcastien etä-äänitykseen. Äänitimme koko kevään ja kesän podcasteja onnistuneesti ohjelman avulla, mutta tämä on kuitenkin koko ajan nähty väliaikaisratkaisuna studioon pääsyä odotellessa. Elokuun alusta saimme studion ovet auki ja ensimmäiset äänitykset on jo käyty tekemässä. Kuitenkin pelko epidemian toisesta aallosta kummittelee uhkaavana ja siksi monet näkevät etä-äänityksen edelleen hyvänä optiona. Mutta mitä eroa näillä kahdella sitten oikein on?

Studioäänityksessä on oikeastaan kolme etua verrattuna etä-äänitykseen. Ensinnäkin, kasvokkaisessa keskustelussa vuorovaikutus on usein luontevampaa. Ilmeitä ja eleitä tulkitsemalla saa usein paremman käsityksen siitä, miten toinen reagoi sanottuun ja tämä osuus jää valitettavasti etä-äänityksissä uupumaan. On ihmisiä, joille tällä ei ole juurikaan merkitystä, esimerkiksi #Recoding-podcastia hostaava Antti Niemi onnistui luomaan etä-äänityksistäkin vierailleen mukavan ja turvallisen tilanteen, jossa oli helppo keskustella. Mutta tämä vaatii harjoitusta. Erityisesti jos podcastissa on keskustelemassa enemmän kuin kaksi ihmistä, on myös esimerkiksi puheenvuorojen jakaminen huomattavasti helpompaa livenä kuin etänä.

Toinen etu liittyy tekniikkaan. Vaikka osallistujat ohjeistetaan tarkkaan, tekniikka ja yhteydet testataan etukäteen ja sopivat kuulokkeet toimitetaan kotiin saakka, ei aina yllätyksiltä voida välttyä. Verkko kaatuu, kuulokkeita ei löydy tai koneella pyörähtää päälle päivitys kesken kaiken ja äänitys keskeytyy. Studiossa tekniikka on täysin tuottajan käsissä, kun taas etä-äänitys jättää osan vastuusta keskustelijoille. Kolmanneksi, studiossa keskustelijoista voidaan ottaa yhteiskuvia, joita on mahdollista hyödyntää podcastin jakelussa ja markkinoinnissa.

Mutta on etä-äänityksessäkin puolensa. Kun äänitys ei vaadi paikan päälle saapumista, ei haittaa, vaikka keskustelija olisi maapallon toisella puolella. Esimerkiksi Niina Ratsulan ja Anna Rombergin EthicsTalk-podcastissa oli kesän aikana vieraita muun muassa Tukholmasta ja Genevestä. Studioäänityksiin vieraat tulee yleensä bookattua lähialueilta, etä-äänityksissä tätä rajoitusta ei ole. Etä-äänitys ei myöskään vaadi mahdollisilta vierailta kuin noin tunnin sitoutumisen äänitykseen, kun taas studioon saapuminen vaatii suurempaa panostusta. Omassa kodissa äänittäminen saattaa myös tuntua mukavalta sen ollessa tuttu paikka, sillä studio itsessään saattaa tuoda oman jännityksensä keskusteluun.

Tässä maailmantilassa kuitenkin suurimpana etä-äänityksen hyötynä on, että se on turvallinen vaihtoehto. Vaikka studiossa huolehditaan hygieniasta ja siisteydestä erittäin tarkkaan, ei siellä valitettavasti turvavälien pitäminen ole mahdollista. Ja kuten varmasti meistä kaikki viimeisen puolen vuoden aikana ovat oppineet: “there’s no place like home”.

 

PS. Hostaan 27.8. klo 12.30-14.00 webinaaria, johon saan vieraaksi Rahapodia luotsaavan Martin Paasin ja Visman viestintäjohtajan Sanna Burtonin. Webinaarissa keskustellaan podcasteista markkinoinnin keinona ja jaetaan muun muassa ajatuksia siitä, miksi ja miten yrityspodcastia kannattaa tehdä. 

Ilmoittaudu mukaan täällä! 

Jaa kirjoitus somessa

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin