Edellisessä blogipostauksessamme Bonfiren toimitusjohtaja Maria Sillanpää pohti ajatusjohtajuuden ja viestinnän roolia informaatiosodan ja kriisitilanteen aikana. Informaatiosodankäyntiin ja viestintätaitoihin liittyy olennaisesti myös medialukutaito, jota voidaan pitää yhtenä 2020-luvun tärkeimmistä kansalaistaidoista.
Elämme monimediaisessa maailmassa, jossa perinteisen uutistekstin lisäksi saamme tietoa kuvien, videoiden tai audion muodossa. Medialukutaitoon kuuluu olennaisesti kyky tulkita kaikissa näissä muodoissa tulevaa informaatiota. Enää vuosiin haasteena ei ole ollut se, etteikö tarvittavaa tietoa löytyisi sopivassa formaatissa nopeasti ja helposti googlaamalla – ongelmaksi on tullut, miten valita tuhansista lähteistä olennainen.
Suomessa ihmiset voivat antaa oman näkemyksensä päivän polttaviin aiheisiin muutamalla klikkauksella ja twiittauksella. Muutamia vaihtoehtomedioita lukuun ottamatta suomalaisilla on pääsy lukemattomiin luotettaviin sekä usein myös ilmaisiin lähteisiin, jotka tarjoavat ajantasaista ja oikeaa tietoa maailman tapahtumista. Tämä on etuoikeus, jota ei esimerkiksi naapurimaassamme enää ole. Naapurissamme näkyy se, mitä propaganda voi äärimmillään aiheuttaa. Kun kansalaisilta estetään pääsy luotettavan ja monilähteisen tiedon pariin, muotoutuu heidän maailmankuvansa sekä ymmärrys oikeasta ja väärästä täysin kontrolloidun propagandan kautta.
Sosiaalinen media taistelukenttänä
Informaatiosodankäynnin aikana silmien eteen päätyy tietoa jo sosiaalista mediaa selatessa. Omaa uutisähkyä on vaikea aidosti hallita, koska sota löytää sinut jo heti puhelimen käteen nostaessa kuten Instagramia selatessa. Mediakasvatuksen rooli sai uuden merkityksen, kun jo päiväkotien pihoilla alettiin keskustella asioista, joita Tiktokista on nähty. Jos edes aikuisilla ei ole täydellistä medialukutaidon kykyä, sitä ei varmasti löydy myöskään lapsilta.
Väärä tieto piiloutuu ovelasti, joten vaikka tunnistammekin helposti räikeimmät disinformaatiot, paljon voi jäädä huomaamatta. Informaatiotulva on valtava ja tilanteen ollessa valmiiksi kuormittava, tunteisiin vetoavat julkaisut helposti osuvat suoraan sydämeen. Näissä hetkissä medialukutaito ja lähdekriittisyys unohtuvat herkemmin. Voi tuntua julmalta ja jopa epäinhimilliseltä pohtia, onko jokin vastaan tullut koskettava tarina tosi. Tällaisesta ilmiöstä yksi esimerkki on valokuvat tai video. Valo-tai videokuvasta tulee helposti disinformaatiota, jos ne laitetaan virheelliseen asiayhteyteen. Yksittäinen kuva voi olla täysin aito ja muokkaamaton, mutta se päätyy tarkoituksella tai epähuomiossa väärään kontekstiin. Venäjän ja Ukrainan sodan aikana eri kanaviin on nostettu esiin historiallisesti oikeaa, toisen maailmansodan aikaista kuvastoa, mutta sen väitetäänkin näyttävän Ukrainan tapahtumia reaaliajassa. Medialukutaitoon kuuluu ajantasainen ymmärrys erilaisista ilmiöistä, joten kannattaa pohtia, mitkä ovat juuri tässä hetkessä ne ajankohtaiset asiat, joihin liittyy disinformaatiota.
Kolme muistisääntöä disinformaation taklaamiseen
1) Mieti, milloin ja mitä tarkoitusta varten jokin tieto on tehty tai julkaistu. Jotkut tiedot vanhentuvat nopeammin kuin toiset ja alle vuosi sitten julkaistu tieto voi olla jo vääräksi todistettua.
2) Perehdy julkaisijaan. Mitä tiedon julkaisija hyötyy tästä? Millainen on hänen oma suhteensa tiettyyn teemaan? Selvitä esimerkiksi, onko kyseessä yleispätevä asiantuntijalausunto vai maallikon henkilökohtainen kokemus.
3) Etsi koko totuus. Erityisesti somessa merkkimäärät ovat rajallisia ja klikkihuumassa esille saatetaan nostaa jokin erityisen raflaava lausunto. Tarkista aina, mistä asiayhteydestä eri nostot on tehty ja mitä muuta asiasta on kerrottu.
Informaatiosodankäynti ja medialukutaito koskettaa jokaista, joten myös me Bonfire Agencylla pohdimme asiaa päivittäin. Haluamme lisäksi tehdä jotain konkreettista ukrainalaisten hyväksi, siksi järjestämme #DareToSpeak-hyväntekeväisyystapahtuman, jossa käsitellään vastuullista ja rohkeaa viestintää kolmen upean puhujan kanssa. Lämpimästi tervetuloa mukaan!
