Samuel Harjanne

Intohimojen johtaminen on suurien tunteiden leikkiä – Ajatusjohtaja Samuel Harjanne

Ajatusjohtajat-podcastin kuudes jakso syventyy luovuuden johtamiseen ja suuriin intohimoihin, kun Bonfire Agencyn Oona saa vieraakseen ohjaaja Samuel Harjanteen. Samuel Harjanne on suomalaisen musikaalikentän kirkkainta kruunua kantava ohjaaja, jonka tunnetuinta antia ovat musikaalit Kinky Boots, Pieni merenneito ja Päiväni murmelina. Harjanne on pohjoismaisen teatterituotantoyhtiö Polar Illusionsin perustajajäsen, ja hän on opiskellut Englannissa musiikkiteatteriohjaamista. Hänen ohjaamansa musikaalit täyttävät katsomot äärimmilleen ja sulattavat niin kriitikoiden kuin yleisöjen sydämet.

Ajatusjohtaja Samuel Harjanteen taustalla on elämän mittainen intohimo

Samuel Harjanteen luovuus on kukkinut lapsuudesta asti – onhan hän sijoittunut kolmanneksi lasten laulukilpailu Karusellissa vain 10-vuotiaana tulkittuaan muun muassa kappaleen Con te Partirò. Hän kertookin, että musikaalit ovat olleet koko elämän mittainen intohimo, johon on laitettu kaikki panokset:

”Olisi ihme, jos tämä intohimo ei minusta huokuisi. Minulle heräsi aikaisessa vaiheessa into olla näyttämöllä, ja laulukilpailun jälkeen pääsin Helsingin kaupunginteatteriin tekemään ensimmäisen musikaalini Les Misérablesin. Jo silloin minulle avautui, että musikaalit ovat hienointa mitä tiedän ja se on edelleen niin”, Harjanne muistelee.

Samuel Harjanne ei kuitenkaan vielä tuolloin aavistanut päätyvänsä ohjaajaksi. Vuosiin on mahtunut paljon, mutta asema kulttuurialan yhtenä suurena ajatusjohtajana on saavutettu jo melko nuorena ohjaajana.

”Jos minä en puske tätä alaa jollain tavalla eteenpäin, tekeekö sen joku muu? Ehkä, mutta miksi en minä? Minulla on intohimoa ja määrätietoisuutta ja silloin pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja puskea eteenpäin”, Harjanne kiteyttää ajatusjohtajuutensa ydintä.

Miten luovuutta johdetaan?

Ammatissaan Harjanne kohtaa luovia ihmisiä, jotka suhtautuvat työhönsä kunnianhimolla. Harjanteesta tällaisen luovuuden johtaminen on ihanaa ja inspiroivaa. Tärkeä taito on pysyä avoimena muilta tuleville ideoille.

”Luovuus on asia, jota ei voi liikaa kontrolloida. Minulla on oma visioni ja kun se kohtaa muiden taiteellisten tekijöiden kanssa, se muuttuu väistämättä. On päästettävä irti omista fiksaatioista, toisen ajatus voi toimia omaani paremmin. Aina se ei ole mahdollista enkä siinä aina onnistu”, Harjanne pohtii.

Harjanteen isoin taiteellinen työ tehdään silloin, kun on pakko tehdä lopullisia päätöksiä. Myös musikaalien alkuvaihe ennen harjoitusten alkamista käynnistyy siitä, mihin Harjanne lähtee luotsaamaan laivaa. Tuntimäärällisesti hän vitsaileekin tekevänsä vähintään viiden ihmisen työt. Työlistalla voi olla esimerkiksi tiimin valintaa, roolitusta, taiteellista ennakkosuunnittelua ja konseptin hiomista. Harjanne löytää työstään yhtymäkohdan liike-elämään: tunne oma kohderyhmäsi.

”Helsingin Kaupunginteatterissa pyörii ohjaukseni Priscilla, aavikon kuningatar. Se on australialainen musikaali ja tarina tapahtuu Australian aavikoilla. Täytyi pohtia tarkkaan, miksi tämä olisi relevanttia suomalaiselle yleisölle. Katsojan ei pidä tulla katsomaan mitä tahansa, vaan meillä on oltava halu näyttää tärkeää ajatusta ja tunnetta”, Harjanne sanoo.

Samuel Harjanne on oppinut jo varhain mokan olevan lahja. Lähes poikkeuksetta hänen jokaiseen musikaalinsa on jäänyt ihmisten tekemiä mokia: joku harjoituksissa tapahtunut kömmähdys on niin hauska, että se jätetään valmiiseen esitykseen. Sen sijaan virheeksi Harjanne kokee sen, jos joku tiedostaen jättää työnsä tekemättä. Jos Harjanne ei valmistuisi hyvin, virheestä kärsisi hänen lisäkseen moni muu.

”En pelkää mokaavani. Joskus demonit päässäni sanovat, etten saisi tehdä tuotantoa, josta tulee arvostelufloppi. Se jännittää, milloin ihmiset pääsevät sanomaan, että nyt tuo kultakehys murtui – vaikka en koekaan olevani mitenkään spesiaali, huomaan paineen ylläpitää jotain jo saavutettua. Se on vähän tyhmää, mutta aika inhimillistä”, Harjanne hymyilee.

Huijarisyndrooma on tullut tutuksi Harjanteelle. Hänen kollegansa totesi viisaasti, että huijarisyndrooma lähtee liikkeelle silloin, kun ihmiselle tapahtuu paljon lyhyessä asiassa ja sitä ei ehdi prosessoida. Viimeisen neljän vuoden aikana Harjanteelle on tapahtunut hirveästi, eikä hän ole ehtinyt antaa itselleen aikaa pysähtyä.

”Tämä teema näkyy myös johtajuudessa. Joku päivä näyttelijä saattaa ajatella olevansa huono, ja ohjaaja miettii vain missä itsevarmuus on. Johtajan pitäisi muistaa olla näille signaaleille avoin”, Harjanne painottaa.

”Mitään hienoa ei synny, jos ei ota riskejä”

Harjanne kuvailee itseään musikaalinörtiksi, joka työn ulkopuolellakin kuuntelee lähes pelkästään musikaalimusiikkia. Hän ei koe raskaaksi sitä, että sama intohimo näyttelee suurta roolia niin työssä kuin vapaalla. Raskasta sen sijaan on, että hän haluaa tehdä paljon ja olla monessa mukana.

”Se kyllä kostautuu vapaa-ajalla. Mieheni ei kuitenkaan ole kanssani millään tavalla samalla alalla eli kotona ei oikein puhuta työstä. Puolisoni on asian suhteen ihan jästi, hänen kanssaan saan aivot narikkaan musikaalityöstä”, Harjanne nauraa.

Oman ja työryhmän intohimon lisäksi musikaaliohjaaja kohtaa myös asiaan kiihkeästi suhtautuvan yleisön. Harjanteelle on tärkeää, että katsojassa lähtee liikkeelle tunteita.

”Elämäni parhaimmat esitykset ovat aiheuttaneet minussa niin suuria tunnemyrskyjä, että janoan niihin takaisin. Se on niin vaikuttavaa! Tähtään oman yleisöni kanssa samaan. Tampereen Työväen Teatterissa ohjaukseni Come from away on oikea tunteiden tulipallo. Musikaali on kuin huumetta, joka koukuttaa ja jota haluaa lisää”, Harjanne kuvailee.

Harjanne on ohjannut musikaaleja, jotka ovat olleet teattereille huomattavan suuria rahallisia satsauksia. Esimerkiksi Pieni merenneito on Helsingin Kaupunginteatterin siihen astisen historian kallein produktio. Mistä hän löytää rohkeuden lähteä projekteihin, jossa budjetit ovat historiallisia?

”Ei ole mikään itseisarvo, että juttu on kallis enkä koskaan lähde siitä, että nyt käytetään rahaa! Mutta Pienessä merenneidossa haluttiin luoda maailmanluokan elämys ja siinä me onnistuimme, olen siitä hyvin ylpeä”, Harjanne kertoo.

Paineitakin on, sen Harjanne kertoo avoimesti. Toden teolla ne iskivät, kun hänen ohjaamansa Kinky Boots ja Billy Elliot tulivat ensi-iltaan kahdella Suomen isoimmalla näyttämöllä. Tuolloin toimittaja totesi Harjanteelle, että sinullahan on tuossa vajaa 100 000 lippua myytävänä!

”Se oli debyyttini isolla näyttämöllä. Ajattelin, että jos tämä menee huonosti, niin urani oli sitten siinä. Paineet olivat hirveät, sillä musikaaleihin panostetaan ja vastaavasti odotetaan, että ne tuovat rahaa sisään. Nyt jos joku esitys menee huonosti, se ei välttämättä tuhoa koko uraani mutta ihmiset voivat ajatella, että onko Samuel unohtanut, miten näitä tehdään”, Harjanne miettii.

Milloin teit viimeksi jotain rohkeaa, Samuel Harjanne?

”Julkistimme elokuussa koulutuksen taidealalle, jossa riskeeraan paljon omaa talouttani ja aikaani. Sen lähtökohtana on saada alamme ammattitaito pysymään ja kasvamaan. Tämä on itselleni uutta ja jännittävää, mutta olen siitä innoissani.”

10 erilaista ajatusjohtajaa, 10 erilaista rohkeutta! Suomen ensimmäisen ajatusjohtajuustoimisto Bonfire Agencyn liiketoimintajohtaja Oona Ikosen sydän sykkii ihmisille ja keskusteluille ja nyt hän kutsuu Sinut mukaasi tutustumaan kymmeneen erilaiseen ajatusjohtajaan. Ajatusjohtajat-podcast kertoo kymmenen erilaisen rohkean edelläkävijän tarinan ja luvassa on myös keskustelua ajatusjohtajuuden vaikutuksesta liike-elämään. Joko olet liekeissä? Uusi jakso julkaistaan joka tiistai!

Ota yhteyttä

Elina Olander

Elina Olander

Viestinnän suunnittelija | +358 40 707 4137 | elina.olander(at)bonfire.fi

Jaa kirjoitus somessa